-40kg ja sen tuomat mahdollisuudet

21.7.2017

Minua kuvaillaan usein onnistujaksi, koska muutin koko elämäni ja pudotin 40 kiloa painoa. En itse kuvaile itseäni sillä sanalla, mutta olen tehnyt paljon hyvää itselleni. Kannustan nyt siihen muitakin. Juuri siihen, että jokainen oppisi arvostamaan itseään, hyväksyisi itsensä sellaisena kuin on ja tekisi rakkaudesta itseään kohtaan omaa hyvinvointia edistäviä valintoja.

Olen nuori, rakastunut ja elämäni on täynnä mahdollisuuksia. Kohta kolme vuotta sitten elämäni muuttui radikaalisti. Tapasin elämäni rakkauden ja kaikki muuttui, ihan kaikki. Rakkaudella on suuri vaikutus elämään. Mitä kaikkea rakkaus toisia kohtaan saatika rakkaus itseä kohtaan voi saada aikaan? Se voi muuttaa elämän. Mä otin ohjat omiin käsiin ja pelastin itseni.

Tyytymättömästä, negatiivisesta, itseinhossa rypevästä ja huonossa kunnossa olevasta tytöstä syntyikin itsevarma, rohkea, aidosti onnellinen ja itseään rakastava nainen. Ennen olin vain olemassa, en elänyt. Tein paljon muiden vuoksi, mutta en itseni. Tärkein ihmissuhde meidän jokaisen elämässä on suhde omaan itseensä. Siihen kannattaa panostaa ja sen eteen kannattaa tehdä töitä. Aina.

“Mä otin ohjat omiin käsiini ja pelastin itseni.”

Ajatukset itsestä ennen oli todella muuttuvia. Joskus pidin itsestäni paljon, näin kauniit kiltit kasvot ja uskoin, että olen ihana ja hyvä. Sitten taas seuraavana päivänä saatoin ajatella olevani maailman huonoin, laiskoin, rumin ja lihavin ihminen. Ehkä enemmän koin tätä jälkimmäistä johtuen kiusaamisesta. On vaikea tuntea itse itsensä riittäväksi ja hyväksi jos ulkopuolelta tulee päinvastaista viestiä. En tiedä mikä siinä oli ongelmana, että en voinut vain unohtaa muiden sanoja. Monihan sanoo, että kiusatut ovat vain heikkoja, kun eivät voi antaa muiden mielipiteiden olla. Niillähän ei pitäisi olla mitään merkitystä. Valitettavasti joillekin on enkä pidä itseäni heikkona sen vuoksi.

Olen muutenkin tunteellinen ja herkkä. Vuosien ajan kuullut haukkumat lisäsivät helposti sitä riittämättömyyden tunnetta ja lihavan leimaa. Tunsin monesti olevani vain se ylipainoinen, se on rooli, kohtalo. Minua haukutaan ja mollataan, en saavuta mitään, en ehkä saa edes miestä ja lapsia. Jos omassa mielessä on tällaisia haasteita ja ympäristö vain ruokkii niitä, on todella vaikeaa yksin päästä takaisin jaloilleen. Matka itsensä rakastamiseen ja hyväksymiseen voi olla hyvin haastava ja pitkä, joskus jopa mahdoton.

Syitä aloittamiselle on monia. Halusin panostaa mahdolliseen parisuhteeseen. Menneisyyteni miesten suhteen ei ole ollut helppo. Tapasin nykyisen kihlattuni syksyllä 2014. Koin, että siinä oli jotain erilaista ja halusin pitää siitä kiinni. Mieheni oli täysin vastakohta minulle: kävi aktiivisesti kuntosalilla, söi terveellisesti, ei käyttänyt päihteitä ja piti yllä järkevää päivärytmiä. Tiesin, että suhteemme ei toimi jos molemmat jatkamme sitä omaa elämäntyyliä, emme edes näkisi koskaan, sillä nukumme eri aikaan. Päätin itse muuttaa omia tapojani jo ennen seurusteluamme. Kumppaneiden ei tarvitse olla täysin samanlaisia, mutta minusta he eivät voi olla näin erilaisiakaan.

Monilla tulee se yksi päivä elämästä, jolloin havahtuu. Ihminen ymmärtääkin, että elämä ei ole sitä mitä haluaa, itse ei ole sitä mitä haluaa, terveys reistailee ja ulkonäkö inhottaa. Minulle ei koskaan tullut sitä. Oli minulla jo lääkäreidenkin mukaan terveysongelmia, ylipaino haittasi paljon elämääni ja olin todella huonossa kunnossa. Kuitenkaan en tehnyt itselleni mitään. Nyt myöhemmin mietin, että olisi pitänyt aloittaa jo aiemmin. Muutoksen aloittamisen pitkittäminen vain hankaloittaa sitä.

 

2014 ja 2017

 

“Kuitenkaan en tehnyt itselleni mitään. Nyt myöhemmin mietin, että olisi pitänyt aloittaa jo aiemmin.”

Kun aloin viettää aikaa mieheni kanssa, jo ennen seurustelua vähensin päihteiden käyttöä. Pikkuhiljaa hänen tapansa alkoivat siirtyä minulle. Isoin muutos heti alkuun oli unirytmin normalisointi. Sillä on valtava vaikutus energiatasoon ja mieleen. Sitten opettelin säännöllisempää syömistä yhden aterian sijaan sekä jätin päivittäiset herkut kauppaan. Söin terveellisempää ja monipuolisempaa ruokaa viidesti päivässä, aloin juomaan vettä ja lopetin maidon juonnin. Lisäsin kasviksia ja hedelmiä, herkkupäiviä oli yhä vähemmän. Hyötyliikunta tuli mukaan sekä satunnaiset pienet kävelylenkit.

Pikkuhiljaa kaikki muuttui. Kun päivissä oli järkevä rytmi ja ruokapuoli oli paremmassa kunnossa, jaksoin jo tehdä enemmän asioita. Sitten aloitinkin käymään kuntosalilla. Otin itse selvää asioista ja kiinnostuin hyvinvoinnista. Reilu vuosi sitten, kun olin saanut aikaan isoimman fyysisen muutoksen, kiinnostuin mentaalipuolesta ja sen harjoittamisesta.

Tämä ei ole ollut missään vaiheessa siis äkkilaihdutus, kuuri, dieetti. Vaan täysin uuden opettelua pikkuhiljaa. Koen, että se onkin ollut se mun valttikortti tässä. Lähdin tekemään kaikkea innostuneella ja lempeällä asenteella. Olin kiinnostunut enkä rankaissut itseäni. Uskon täysin siihen, että vain positiivisuudesta voi syntyä jotain positiivista. Siksi pakosta ja itseinhosta tehdyt muutokset eivät usein kanna pitkälle. Ne voi tuoda tuloksia hetkellisesti, mutta elämä ei kestä kuukautta tai vuotta. Se kestää oletetusti kymmeniä vuosia. Tehdään niitä muutoksiakin sen mukaan, loppuelämäksi ja rakennetaan sellaista pohjaa, jonka tulokset näkyvät vielä kymmenienkin vuosien päästä.

Isoja muutoksia, joissa pyritään vanhojen tapojen ja mieltymysten muuttamiseen, ei tehdä hetkessä. Kaikki muutokset pitäisi lähteä siitä ajatuksesta, että haluan tehdä itselleni hyvää, koska ansaitsen sen ja rakastan itseäni. Haluan pitää huolta itsestäni ja antaa itselleni hyvinvoivan sekä onnellisen elämän. Kun siitä lähdetään liikkeelle, kokeillaan, ei oleteta koko elämän helppoa muutosta hetkessä ja ollaan valmiita tekemään töitä, kaikki kyllä muuttuu. Ajallaan. Mikään ei toimi, jos mieli ja sydän ei ole mukana. Siinä onkin eniten työtä onnistumisen takaamiseksi.

“Kaikki muutokset pitäisi lähteä siitä ajatuksesta, että haluan tehdä itselleni hyvää.”

Parasta tässä on ehkä tietää se, että elämä voi olla tosi ihmeellistä. Mä voin olla tosi ihmeellinen ja tehdä ihmeellisiä asioita. Kun menneisyydessä ei ollut helppoa, on hyvä tietää että asiat voivat todellakin olla paremmin. Tuo tieto auttaa myös silloin, kun tulee huonompia hetkiä. Elämä ei kuitenkaan koko ajan ole helppoa. Huonoina hetkinä on hyvä tuudittautua ajatukseen, että tämän fiiliksen ei tarvitse kestää ikuisesti ja asiat voivat kääntyä parempaan. Etenkin jos jaksan hieman tehdä töitä sen eteen. Aina osaa löytää kaikesta jotain hyvää millä jaksaa eteenpäin.

On myös hienoa huomata, mitä se oikea onnellisuus on. Kuinka siihen voi vaikuttaa omilla valinnoillaan. Omalla kohdalla on toki myös hienoa jakaa se kaikki rakkaan ihmisen kanssa, joka tukee ja kannustaa sekä haluaa elämältä samoja asioita. Parisuhde ja muuttunut keho sekä mieli on myös kohentanut itsetuntoani ja lisännyt rohkeutta. Vihdoinkin on ihanaa tuntea itsensä kauniiksi, arvokkaaksi ja riittäväksi.

“On myös hienoa huomata, mitä se oikea onnellisuus on. Kuinka siihen voi vaikuttaa omilla valinnoillaan.”

Kokonaisuudessaan haastavinta on se uusien tapojen ottaminen omaksi vanhojen tilalle. Kun vuosia toimii samoin ja etenkin omalla kohdalla tukahduttaa tunteet ruokaan, on todella vaikea päästä siitä pois. Rakastan ruokaa ja sokeria, edelleenkin, joten se on ollut ehdottomasti vaikeinta. Tuntuu, että keho kaipaa sitä epätervettä ravintoa ja pää taas on tottunut siihen, että se on se miten mä elän. Mä loin itselleni sellaisen maailman, jossa tunteet käsitellään ruoalla, se on se lohtu ja palkinto. En ole koskaan myöskään liikkunut paljoa ja siihen liittyy vahvasti huono itsetunto eli sen liikunnan tuominen osaksi elmäntapaa on myös ollut hankalaa. Kaikki mihin liittyy se oma mieli, on haasteena. Ruoka ei ole minulle vain ruokaa eikä liikunta vain liikuntaa. Ruoka on pakokeino ja liikunta taas häpeä.

Nykyään huomaan, että minulle tulee haastavampia aikoja. Kyse ei siis ole yhdestä hetkestä tai päivästä. Vaan useasta viikosta. Ne vanhat tunteet, ajatukset ja toimintamallit eivät kuitenkaan ole vielä lähteneet pois, joten joskus ne nostaa päätään. Sitten onkin oman mielen kanssa taistelua. Tulee niitä aikoja kun ei jaksa tai kiinnosta, välttämättä mikään. Sitten on vain kohdattava ne tunteet, mietittävä mistä tämä kaikki tulee ja mitä voisin tehdä. Se on sellaista keskustelua ja pohdintaa itsensä kanssa. Vuosien ajan sivuutin sen syömällä ja alkoholilla, enää en voi tehdä niin. Se olisi itsensä laiminlyöntiä.

Onneksi suhdetta ruokaan ja liikuntaan sekä myös menneisyyteen voi muuttaa. Se vain vaatii rehellisyyttä ja rohkeutta itseään kohtaan. Itseltään ei saa piilotella mitään ja asiat täytyy käsitellä.

 

2014 & 2017

 

“Kokonaisuudessaan haastavinta on se uusien tapojen ottaminen omaksi vanhojen tilalle.”

Se on aika erikoista, kuinka paljon tämä onkaan sinänsä vaatinut. Jos muuttaa koko elämänsä niin eihän siihen riitä pieni työmäärä, fyysisesti eikä henkisesti. Mutta kun mietin aikaa taaksepäin, niin näen vaan kaikkea hyvää. En muista satunnaisia itkuja tai hankaluuksia. Jotenkin tuntuu, että tämä on sujunut kuitenkin helposti. Vaikka muutin kaiken. Sitä on todella vaikea selittää. Ehkä se johtuu siitä, että muutokseni ei alkanut pakosta ja kovilla tavoitteilla vaan lempeästi ja rauhallisesti. Toisaalta taas olen saanut tästä niin paljon irti ja elämä on niin paljon parempaa.

Se tapa millä kaiken toteuttaa on avainasemassa. Jos elämäänsä saa lisää elinvuosia, iloa, naurua, onnellisuutta ja tuntee itsensä varmemmaksi, paremmaksi, hyvinvoivemmaksi niin varmasti on vaivan arvoista. Toki olettaen, että joka ikinen päivä ei olisi itkua, huutoa ja pettymyksiä. Mutta sen ei tarvitse eikä kuulukaan olla sitä.

“Jotenkin tuntuu, että tämä on sujunut kuitenkin helposti. Vaikka muutin kaiken.”

Joskus musta tuntuu, että olen ihan sama ihminen kuin aiemmin ja joskus taas aivan uusi. Vuosia kuitenkin olin reilusti ylipainoinen, huonovointinen, negatiivinen. niin ei se suhde itseen hetkessä muutu. Se vaatii aikaa ja työtä jatkuvasti.

Vaikka on niitä hetkiä, että vanhat ajatukset sekä tavat, se ylipainoisen identiteetti nousee esiin, niin koen silti olevani kuin uusi ihminen. Koen, että mieli sekä sydän on kirkastunut huimasti. En elä enää omassa negatiivisessa kuplassa, joka särkyy helposti ihmisen kosketuksesta ja sanasta. Olen itsevarma ja rohkea, kestän elämän kolhuja paremmin. Ymmärrän sen, että sohvalta käsin en omaa elämääni muuta. Sieltä täytyy nousta ja toimia. Olen entistä varmempi, että pystyn toteuttamaan ne omat unelmat ja saavuttamaan ihan mitä vain.

Edelleen haen kuitenkin sitä, kuka mä oikeasti olen. Mitä mä haluan elämältä. Se elämässä on kuitenkin hienoa, että tämä on matka, jonka aikana jokainen ihminen saa muuttua ja ottaa uuden suunnan elämälleen. Valmiita polkuja ja rooleja ei ole. Jos vain olen tarpeeksi rohkea, voin olla juuri sitä mitä haluan.

“Ymmärrän sen, että sohvalta käsin en omaa elämääni muuta. Sieltä täytyy nousta ja toimia. Olen entistä varmempi, että pystyn toteuttamaan ne omat unelmat ja saavuttamaan ihan mitä vain.”

Kaikista tärkeintä on kuitenkin nauttia elämästä ja tehdä juuri sitä mikä tuntuu hyvälle sekä tekee onnelliseksi. Se mistä nyt haaveilen ei ehkä olekaan sitä mitä aion tehdä kymmenen vuoden päästä. On tärkeää ymmärtää, että elämässä todella voi tehdä mitä vaan, mitään ei pidä tehdä vaan koska jonkun tai yhteiskunnan mielestä pitäisi tai kuuluisi. Missä vaiheessa vain voin itse muuttaa tulevaisuuteni suunnan. Toivon vain, että saan elää onnellisena ja terveenä mahdollisimman pitkään, tehden mielekästä työtä, inspiroida ihmisiä ja olla ihmisten lähellä.

– Krista 22 vuotta, sosionomiopiskelija ja hyvinvointibloggaaja Kouvolasta.